Tämä blogi on muuttanut

Tämä blogi on nyt osoitteessa http://pirkkalaiskirjailijat.blogspot.com/.
Uudelleenohjaus tehdään 30 sekunnin kuluttua. Voit myös napsauttaa tätä.

Jos tilaat syötteitä, päivitä syötetilauksiin osoite
http://pirkkalaiskirjailijat.blogspot.com/feeds/posts/default.

Viitapiirin toukoseminaarista

Perinteikäs Viitapiirin toukoseminaari järjestetään jälleen toukokuussa - oletko Sinä seuraava puhujamme?

Ottakeehan rohkeasti yhteyttä meikäläiseen: susanna.taivalsalmi@gmail.com mikäli tahdot uhrata toukokuustasi lauantain hyvään tarkoitukseen saunaolosuhteissa, virvokkeet ja safkat tarjotaan, ja toki palkkio vaivasta. Teemasta keskustellaan hyvää vauhtia, joten siihen voi vielä vaikuttaa. Iloisia olisimme erityisesti opetuksesta siitä, miten käsikirjoitus laaditaan ja muutamista kirjoitusharjoituksista.

Viime kerralla Jarkko Tontti ohjeisti meitä oikeudellisissa asioissa, uitiin altaassa ja syötiin juustoja, salaatteja ja pizzaa punkun kera. Hyvät työsuhde-edut taataan, ja rento seura palkkoineen.

Kiitos!

-Sue

Loppuvuoden kuvasatoa

Pirkkalaiskirjailijoilla oli varsin värikäs syksy ja loppuvuosi. Järjestimme kaksi kirjallisuusiltaa pääkirjasto Metsossa sekä Pienen runokiertueen kanssa yhteisen runoklubin Telakalla. Joulukuussa keskustelimme Täällä Pohjantähden alla -teoksen syntyvaiheista ennen Timo Koivusalon elokuvan näytöstä Niagarassa liki täydelle salille. Lisäksi kokoonnuimme pariin kuukausikokoukseen ja vietimme varsin riemukkaan vuosikokouksen 25.11.09.

Olen ottanut yhdeksi pj:n tehtäväksi nappailla kuvia tapahtumista, mutta aina yhdistyksen kamera ei ole ollut mukana tai siitä on yksinkertaisesti loppunut akku. Tässä joitakin otoksia syksyn varrelta.

23.11.09 Pirkkalaiskirjailijoiden kirjallisuusillassa pääkirjasto Metsossa puhuttiin saduista, fantasiasta ja kummallisista tarinoista. Tilaisuuden jälkeen kokoontuivat yhteiskuvaan illan tähdet Kristiina Wallin (vas.), Jyrki Vainonen, Päivi Alasalmi ja uusi ehtoisa jäsenemme Mikko Karppi.

Turun kirjamessuilla lauantaina 3.10.09 Pirkkalaiskirjailijat saivat esitellä toimintaansa tunnin ajan Kirjailijaliiton osastolla. Osastolla kahvittelemassa mm. pirkkalaiskirjailijat Susanna Taivalsalmi (oik.) ja Sari Peltoniemi.

Sari oli varsinaisesti Suomen Nuorisokirjailijoiden osastolla järkkäämässä haastatteluja ja muita tapahtumia - yllään pirkkalaiskirjailija Kirsti Kurosen Nuorisokirjailijoille ideoima Tahdon lukea sinua -paita. Pj Katariina jakeli Pirkkalaisten kortteja (oranssit etualalla) ja yllättävän monen turkulaisen mukaan tamperelainen kortti lähtikin.

Syyskuun kuukausikokouksessa esittäytyivät vuoden pirkanmaalaiset esikoiskirjailijat. Johanna Hulkko (vas.) kertoi Säkeitä Pietarista -romaaninsa tekoprosessista. Kaukaisimmat jäljet juontavat 1990-luvulle, vuosiin, jolloin Johanna opiskeli Pietarissa. Carita Forsgren (toinen oik.) kirjoitti historiallisen romaanin Kaarina Maununtyttärestä. Kolmen kuun kuningatar oli jossain vaiheessa vuotta myydyimpien suomalaisten kaunokirjojen joukossa.

Paula Hahtola (seisomassa) kuvaili Salpalinja -romaaninsa vaiheita novellista romaaniksi. Teos oli ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnolle.

Jäsenistömme kuopus, 22-vuotias Siiri Enoranta, kertoi tiestään esikoiskirjailijaksi. Siiri kirjoitti yli 500-sivuista fantasiaromaaniaan opiskellessaan Oriveden opistossa. Omenmean vallanhaltija ylsi hienosti Finlandia Junior -ehdokkaaksi.


Onnellista Uutta Vuotta 2010! Iloa ja innoitusta koko tulevalle vuosikymmenelle!

Katariina

Mitä kirjakaupoissa tapahtuu todella?

Kirjailijaliitto järjesti viime viikolla paneelikeskustelun otsikolla "Mikä kustantamoissa tapahtuu todella", ja paikalle oli kutsuttu niin kustantajia kuin kirjailijoita aihetta valottamaan. Tuula-Liina Variksen johtama keskustelu lähti hieman kankeasti käyntiin, kunnes tuli ilmi, että paikalta puuttuu yksi tärkeä toimija: kirjakauppias.
Sofi Oksanen moitti kustantamoja huonoista markkinointitaidoista ja puhui kustantajan välinpitämättömyydestä kirjakauppoja kohtaan. Kirjoja ei voi myydä jos niitä ei ole kaupassa. Yllättäen kävi selväksi, että se ei välttämättä ole kustantajan vika. Niklas Herlin totesi, että mm. Teoksessa yritetään tehdä korkealaatuisia kirjoja ja saada ne ihmisten luettaviksi, mutta "jakelukanava ei ole kuosissa". Teoksen kirjoja on vaikea saada kauppojen hyllyille, mikä on tietysti kaikkien, niin kustantajan kuin kirjailijoiden ongelma.
Otavan Leena Majander-Reenpää vahvisti, että kirjakauppiaat eivät halua ottaa myyntiin niin paljon kirjoja kuin kustantamot toimittaisivat. Yksi kirjakauppaketju on jopa lähettänyt kustantajille kirjeen, jossa kielletään liian laajan kirjavalikoiman levittäminen. Erityisesti vähälevikkistä kirjallisuutta ei pidä kauppoihin toimittaa. Kaupat eivät halua täyttää varastojaan, vaan suostuvat ottamaan myyntiin vain niitä kirjoja, jotka myyvät hyvin.
Tilanne kuulostaa ei-hitti-kirjailijoiden kannalta aika vaikealta. Ja myös lukijoiden, ostajien. Jos tarjolla on vain myyntimenestyksiä, ostajalle ei jää edes vapautta valita toisin.
Marketeissa on kuulemma laajimmat valikoimat!
Seuraavan kerran keskusteluun kannattaisi pyytää mukaan pari kirjakauppiastakin.

Sofi Oksanen ehdotti, että kustantaja voisi harrastaa täsmämarkkinointia, kohdistaa esimerkiksi Lapista kertovan kirjan mainostamista pohjoisen lehtiin. Markkinointiin pitäisi saada enemmän ajantasaista osaamista. Ja tietoa omista kirjailijoista. Markkinointihemmot eivät välttämättä tiedä, mistä talon kirjailijat ovat esimerkiksi kotoisin, missä asuvat.
Yleisöstä kommentoitiin, että juopa menestyskirjailijoiden ja vähemmän myyvien kirjailijoiden välillä vain kasvaa. Markkinoidaan vain myyviä, ja yritetään saada kumuloitua näiden teosten tuomaa voittoa. WSOY:n Anna Baijars puolusti kustantajia ja totesi, että heillä ainakin julkaistaan paljon runoutta ja käännetään klassikkoja. Mutta "kuten jokainen tietää omasta huushollin pidostaan" että parempina aikoina on enemmän varaa tehdä asioita ja huonompina aikoina vähemmän. Nyt eletään niitä jälkimmäisiä.

Hannu Raittila muistutti, että kirjailijat ja kustantajat ovat samalla asialla, toimivat kirjallisuuden puolesta ja edistävät sitä. Mutta kun ennen kustantaja pyrki saamaan toiminnastaan juuri sen verran tulosta, että pystyi toimintaa jatkamaan, nyt on ruvettu tekemään bisnestä. Vastakkain ovat pörssi ja katedraali. Kirjallisuutta tuotetaan hitaassa rytmissä, johon kvartaaliajattelu ei vain sovi.

Kun panelisteja oli runsaanpuoleisesti, keskustelu jäi hiukan hajanaisiksi heitoiksi, mutta jatkui pienemmissä porukoissa. Pöydissä puhuttiin mm. kirjailijan ja kustannustoimittajan suhteesta, tekijänpalkkioprosenteista ja tiedonkulun ongelmista. Usein kirjailija joutuu aivan liian kauan odottamaan palautetta käsikirjoituksestaan. Erityisesti tieto kielteisistä päätöksistä jämähtää jonnekin matkan varrelle.

Sähkökirjaakin sivuttiin. Joku piti sitä kiusallinena, toinen odotti kovin. Pirkkalaiskirjailijat saavat tietoa sähkökirjasta maaliskuun kuukausikokouksessa 25.3.10, kun alustajaksi tulee Lauri Dammert Umpihanki mediasta.

Kirjailija, joka halusi tasoittaa muiden tietä

Kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja Kullervo Järvinen kuoli Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 6. lokakuuta 2009. Hän oli syntynyt Tampereella 6. elokuuta 1936.

Järvinen oli paljasjalkainen Pispalan poika jo toisessa polvessa. ”Muistan miten pohjoistuuli painoi seinistä läpi ja ämpärit oli aamulla jäässä”, hän kertoi, mutta kehui kotipaikkaansa kauniiksi.

Nuoruudessaan Kullervo Järvinen kuului Pispalan Tarmoon, ja Hyhkyn urheilukentästä muodostui hänelle toinen koti. Useiden urheilulajien palkintolista kasvoi pitkäksi.

Kiinnostus kirjallisuuteen otti tulta varhain: Järvinen voitti TUL:n Henkisten kilpailujen alle 17-vuotiaiden kirjoitussarjan.

Esikoisrunokokoelmansa Mukulakiviin Järvinen julkaisi 1964. Sitä seurasi kokoelma Elementit. Pitkään kypsynyt Sonnikorven blues julkaistiin 2002. Runot ylsivät Runeberg-palkintoehdokkaaksi ja kokoelma sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.

Novelleja ja runoja löytyy useista antologioista. Lyyrinen dialogi Lauri Viidan ja Aila Meriluodon runoista on esitetty Tampereen Teatterissa.

Järvinen aloitti Pirkkalaiskirjailijat ry:n sihteerinä 1975 ja jatkoi puheenjohtajana 1983 - 94. Lisäksi hän hoiti useita keskeisiä kirjallisuusalan luottamustehtäviä.

Sanataiteen opetustyötä hän ehti tehdä Tampereen työväenopistossa, Topelius-akatemiassa, Tampereen yliopistossa, Tampereen yhteiskoulun lukiossa ja Päätalo-instituutissa. Hämeen läänin kirjallisuuden ohjaavana läänintaiteilijana Järvinen toimi vuosina 1988 - 94.

Ansioluettelon kauaskantoisin työ oli Järvisen aloitteesta Tampereelle 1989 perustettu luovan kirjoittamisen koulutusohjelma, Viita-akatemia. Hän toimi sen pääopettajana vuoteen 2001 ja jatkoi sen jälkeen opetuksen seurantaryhmässä sekä veti runokoulutuksen ”Remonttiryhmää”.

Hänen aloitteestaan opintonsa päättäneiden yhdyssiteeksi perustettiin myös kirjoittajayhdistys Viitapiiri vuonna 1995.

Järvinen hoiti luottamustehtäviään tinkimättömästi ja hänen mielipidettään arvostivat yhtä hyvin kirjailijakollegat kuin hänen oppilaansakin.

Jo Viita-akatemian opettajan aikanaan hän näki 14 oppilaansa julkaisevan oman teoksen. Useista oppilaista tuli hänelle läheisiä ystäviä, jotka vielä vuosien jälkeen toimittivat julkaisunsa tuoreeltaan omistuskirjoituksin Kullervolle.

Järvinen sanoi useasti eläneensä ja hengittäneensä kirjallisuutta näiden toimiensa kautta. Miehen oma, pilke silmäkulmassa laadittu CV päättyy huumorintajuiseen meriittiin: ”Ryypännyt Lauri Viidan kanssa.”

Pispalan poikia.

Juha Siro

Romaani marraskuussa - haaste nanowrimoon

Suomen Tieteiskirjoittajien puolesta haastan kaikki pirkkalaiskirjailijat
leikkimieliseen kisaan: kirjoita romaani marraskuun kuluessa.

Kyseessä on
NaNoWriMo (National Novel Writing Month, Kansallinen romaaninkirjoituskuukausi),
joka on kasvanut vuosien kulussa kansainväliseksi kirjoitusmaratoniksi.

Myös suomalaisia kirjoittajia on ollut mukana nanowrimossa vuosi vuodelta enemmän.
Ensimmäinen marraskuuta aloitetaan kirjoittaminen ja kuukauden loppuun menessä tulisi
olla kasassa vähintään 50000 sanaa pitkä tarina. Tuhansille pöytälaatikkokirjoittajille, mutta
myös ammattilaisille, tämä on ollut elämän paras tilaisuus proosatyöstä hullaantumiseen.

Lisää tietoa saa allekirjoittaneelta sekä:
http://tieteiskirjoittajat.utu.fi/muutoiminta/nanowrimo.shtml
http://www.nanowrimo.org/

Markku Soikkeli
mg.soikkeli (at) gmail.com

Marraskuun kirjallisuusiltaa odotellessa...

Laittakaahan jo nyt kalenteriin merkintä maanantaille 23.11.09 klo 18.00. Silloin Pirkkalaiskirjailijat ry. jatkaa mainiota yhteistyötä pääkirjasto Metson kanssa ja järjestää syksyn toisen kirjallisuusillan otsikolla "Fantasiaa, satuja ja kummallisia tarinoita". (Pääkirjasto Metso, ls.1)

Kirjailija Saara Kesävuoren juontamassa tilaisuudessa esiintyvät kirjailijat Jyrki Vainonen - uutuusromaani Tornit -, Kristiina Wallin - runokokoelma Jalankantama -, Mikko Karppi - romaani Sateen varjo - sekä Päivi Alasalmi - satukirja Turhamainen aasi.

Pirkkalaisten ensimmäisestä kirjallisuusillasta - "Palava rakkaus ja hehkuva kaipaus" 14.9.09 - jäi hyvä mieli. Lähes täysi salillinen kirjallisuudenystäviä seurasi Metsossa kiinnostuneena, kun pirkkalaiskirjailijat Sari Peltoniemi, Johanna Hulkko, Carita Forsgren ja Juha Siro vastailivat Saara Kesävuoren kysymyksiin uutuusteoksistaan.

Illan aikana tuli selväksi ainakin, että intohimoista rakkautta seuraa aina väistämättä tuho ja kuolema, että ihmisen identiteetti voi perustua valheelle ja petokselle, että kaukorakkauksia on ollut jo renesanssiajalla ja että myös kaupunkiin on mahdollista rakastua tulenpalavasti.