Kivikirjasto
Kivikirjasto on Aleksis Kiven kadulle Tampereen ydinkeskustaan vuonna 2002 pystytetty ympäristötaidetos, joka koostuu 12 graniittilaatasta, viidestä graniittiveistoksesta ja elävästä tammesta.
Kivikirjasto tarjoaa kiireiselle kulkijalle mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi tekstien välittämien tunteiden, muistojen ja elämän-ohjeiden äärelle. Ikiaikaiseen kiveen hakatut ajatukset siirtävät arvokasta kulttuuriperintöä sukupolvelta toiselle ja näin kunnioittavat Tampereella vaikuttaneiden merkittävien kirjailijoiden ja runoilijoiden työtä ja muistoa.
Kivikirjasto on kuvanveistäjä Radoslaw Grytan toteuttama, ja teoksessa käytetyt tekstit ovat Tampereella vaikuttaneiden kirjailijoiden ja runoilijoiden kynästä. Mukana ovat Yrjö Jylhä, Viljo Kajava, Eeva-Liisa Manner, Erno Paasilinna, Kalle Päätalo, Lauri Viita ja tähän mennessä ainoa suomalainen kirjallisuuden nobelisti F. E. Sillanpää.
Radoslaw Gryta
Kuvanveistäjä Radoslaw Gryta syntyi Puolassa 1955, opiskeli kuvanveistoa Leningradin Repin-instituutissa sekä Krakowan ja Suomen taideakatemioissa. Hän muutti Suomeen 1979 ja sai Suomen kansalaisuuden 1986. Hän asuu ja työskentelee Riihimäellä.
Radoslaw Gryta kuuluu eturivin kuvanveistäjiimme. Vuodesta 1980 lähtien hän on osallistunut aktiivisesti näyttelytoimintaan Suomessa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan on arvostetuissa kokoelmissa ja hän on myös toteuttanut useita julkisia teoksia. Kuvataiteen valtionpalkinnon hän Gryta 1989 ja kuvanveiston professorina Kuvataideakatemiassa hän on toiminut vuosina 1994-2003.
Teoksessa käytetyt runot
Lauri Viita
Tein laulun perhosesta ja henkäisin. Se lensi.
Kokoelmasta Viimeinen sikermä, 1965
Ei pidetä kiirettä, istutaan.
Ei hätäillä, annetaan mennä;
ei maata somemmin ainoakaan satelliitti lennä.
Kokoelmasta Suutarikin suuri viisas, 1961
Mitä ei voi silmin vajain nähdä, siitä unta nähkää.
Aina uuden aamun eteen luojankämmen tuutii tähkää.
Aina sataa tulvaveteen
lastut arkinrakentajain.
Lienet eläin taikka puu,kaikin soluin, sydämin usko, tahdo jotakin,
niin se kerran tapahtuu.
Kokoelmasta betonimylläri, 1947
On valo syttynyt ikkunaas. Olet kotona taas.
Olen kaivannut sinua sinne.
Kokoelmasta Viimeinen sikermä, 1965
Eeva-Liisa Manner
Sade avaa korvat nukkujalle sade avaa varjot kulkijalie
sade avaa kuulon, kävelyn sisäänpäin.
Kokoelmasta Tämä matka, 1956
Tie on jäässä, mutta puiden oksilla on valoa,
joka lohkeaa, kilahtaen kuin jää,
pienet peilit taittavat äänen tuhannesti, ja lintujen sirottamat laulut
puhkeavat paljailla oksilla;
jos nyt on ilta, soisin sen kestävän aina.
Kokoelmasta Tämä matka, 1956
Vuodenaikojen lähtö ja paluu, lintujen laulu, äänien
häipyminen, aamu ja ilta, kevät ja syksy
alati hämmästyttävät minua.
Kokoelmasta Näin vaihtuvat Vuoden ajat, 1964
Jos suru savuaisi,
maa peittyisi savuun. Ja silti tämänkin surun alla on tuli,
sydämeni palaa, eikä kulu.
Kokoelmasta Näin vaihtuvat Vuoden ajat, 1964
Jos tämä rakkaus,joka on hienojakoisinta
ja tutkimattominta kaikista aineista, nousisi ja leviäisi, se peittäisi
valtakunnan kuin tuhka.
Kokoelmasta Kirjoitettu kivi, 1966
F.E Sillanpää
Elää sinun pitää ja tajuta se, että sinä
elät.
Teoksesta Poika eli elämäänsä, 1953
Väinö Linna
Emme ole tyytyväisiä. Emme siis myöskään kuolleita.
Ja elämän luonteeseen kuuluu luoda unistaan kulttuuria.
Teoksesta Hiilikoukku lapioksi, 1953
Hämeensillalle voi pysähtyä ja katsella ympärilleen.
Tuo kahdeksantoista metrin putous on merkittävä lasku. Sillä se
on nostanut kaupungin.
Teoksesta Kaupunki kosken partaalla, 1961
Oppimiseen ei koskaan olla liian vanhoja.
Kannattaa aina tietää enemmän. Aloittakaa historiasta.
Teoksesta Tuntematon sotilas, 1954
Yrjö Jylhä
Himoitsen olla enemmän kuin olen: valtias maan,jota nöyränä
polen, voittaja itseni, myös opas muiden, lohduksi sydänten ahdistetuiden.
Teoksesta Runoja, 1944
Kalle Päätalo
Parasta varata mieleesä meleko palajo heivuunvarraa siihen, miltä
täysin vieraat ihmiset näyttävät ja kullostavat,
kun niihen kanssa on ensimmäisen kerran tekemisissä.
Teoksesta Tammerkosken sillalla, 1982
Viljo Kajava
Leveäharteinen kaupunki hengittää aamun keuhkoihinsa ja
aloittaa uuden aikakauden.
Teoksesta Tampereen runot, 1966
